huhti 4, 2019 | LEENA
Huh. Viime viikot ovat olleet vaikeita. Samalla, kun pohdin omaa kohtaloani ja pikkumaisesti kuontaloni kohtaloa, rakas nuori kroonikkosiskomme vietti elämän viimeisiä hetkiä perheensä parissa saattohoidossa. Nuori sisko, minua kymmenisen vuotta nuorempi. Pienten...
maalis 14, 2019 | LEENA
Eka, toka ja vika kerta? Lähes jokainen syöpäsisko tietää, miltä tuntuu menettää hiukset sairauden takia. Suurimmalle osalle se on vain väliaikainen elämänvaihe ja olotila. Niin se oli minullekin ekalla kerralla lähes kuusi (!) vuotta sitten. Lähdin mukaan leikkiin...
heinä 13, 2018 | LEENA
Turhan pitkä aika on mennyt viime kirjoituksestani. On ollut kiirettä. On ollut kiire elää. Nyt kun voin melko hyvin ja tauti ei etene, pitää ehtiä elää, olla onnellinen, toteuttaa kaikki unelmat. Koska huomisesta ei koskaan tiedä. Kello tikittää. Tänään on hyvä päivä...
maalis 6, 2018 | LEENA
“TT-kuvassa nähdään yhden tuumorin huomattavaa pienentymistä, muuten ei muutoksia” – kuulin juuri ennen joulua lääkärin vastaanotolla röntgenlääkärin lausunnosta. Wow! Ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen oikeasti jotain vastetta! Kasvoilleni syttyi valo...
joulu 11, 2017 | LEENA
Olen miettinyt kuinka kauan etäpesäkkeet ovat keuhkoissani olleet. Reilun puolitoista vuotta ehdin oireista valittaa oirepolille. Lääkärin tapasin pariin otteeseen, mutta tt-kuvauslähetettä en saanut, koska ”on jo kuvattu niin paljon”. Eihän se syöpä niin nopeasti...
loka 22, 2017 | LEENA
Miltä tuntuu herätä joka aamu tietäen, että ei parane enää? Katkeralta. Missä minun hyvät uutiset ovat? Kauanko minulla on aikaa? En tiedä, ei kukaan tiedä. Ehkä vuosi, ehkä kaksi, kuka ties viisi? Joka aamu lähden töihin kuin kaikki olisi ok. Kukaan ei tiedä...