Valitse sivu
Minun onneni

Minun onneni

Turhan pitkä aika on mennyt viime kirjoituksestani. On ollut kiirettä. On ollut kiire elää. Nyt kun voin melko hyvin ja tauti ei etene, pitää ehtiä elää, olla onnellinen, toteuttaa kaikki unelmat. Koska huomisesta ei koskaan tiedä. Kello tikittää. Tänään on hyvä päivä...
Et ole yksin

Et ole yksin

Tämän hetken muistaa: meidän kuolleittemme sielut ovat tulleet, minun kuolleitteni minun luokseni, sinun kuolleittesi sinun, ja ne laulavat, tervehtivät meitä laulaen, ja silmiemme vedet yhtyvät sateen vihmontaan. Kuuntele: tuttuja ääniä Et ole yksin, ne sanovat et...
Tanssiterveiset Bedfordista

Tanssiterveiset Bedfordista

Tanssiterveisiä Siskoille Bedfordista! Joulukuussa kirjoittelin viimeksi terveiset ja kerroin täällä Englannissa työstämästäni tanssifilmiprojektista, joka perustuu teidän siskojen teksteihin elämästä syövän kanssa. Projekti etenee hyvällä mallilla ja täällä ollaan...
Säteily on suhteellista

Säteily on suhteellista

Olen miettinyt kuinka kauan etäpesäkkeet ovat keuhkoissani olleet. Reilun puolitoista vuotta ehdin oireista valittaa oirepolille. Lääkärin tapasin pariin otteeseen, mutta tt-kuvauslähetettä en saanut, koska ”on jo kuvattu niin paljon”. Eihän se syöpä niin nopeasti...
Tasapainoilua rakkaudessa ja surussa

Tasapainoilua rakkaudessa ja surussa

Vaimoni kuoli triplanegatiiviseen rintasyöpään todella nopeasti: vain vuosi ja kaksi kuukautta diagnoosin jälkeen. Kirjoitan tarinamme toivoen, että se auttaa muita kuoleman kohtaamisessa. Avain tästä matkasta selviytymiseen on tasapaino. Kenenkään ei pitäisi joutua...